Vedenjakajapitäjä Kauhajoki
Kauhajoki on vedenjakajaseutua, josta vedet virtaavat lounaiseen ja etelään Lapväärtin-Isojoen- ja Karvianjoen sekä pohjoiseen Kyrönjoen vesistöihin. Etelä-Pohjanmaan suurin vesistö, Kyrönjoki, alkaa Kauhajoen Kauhajärvestä.
Alueen järvet ovat matalia. Merkittävimmät niistä ovat Nummijärvi, Ikkelänjärvi ja Säkkijärvi. Kyrönjoen latvajärvi Kauhajärvi on lähes umpeenkasvanut ja sinne on kulkeutunut suuria määriä hiekkaa ja muuta kiintoainesta ojituseroosion takia. Nummijärven tilaan on vaikuttanut myös turvetuotanto. Aikaisemmin nuottaruohoa kasvaneen, lähderantaisen järven kasvillisuus on muuttunut. Vedenjakaja alueen järvet ovat merenpintaan verrattuna korkealla, Nummijärvi yli 160m, Säkkijärvi 166.20 m ja Koihnanjärvi 170.40 m merenpinnasta. Vedenjakajaseudun järvien valuma-alue on suppea ja ne ovat herkkiä muutoksille. Korkealla olevat järvet ovat luonnonhistoriallisesti vanhoja. Osa vanhoista järvistä, kuten Koihnanjärvi ja Kauhalammi, ovat jäänteitä suoalueen keskelle jääneistä laajemmista järvistä. Järviä on myös laskettu viljelys tai heinämaiden saamiseksi. Ylimysjärvellä on ollut palstojen kiertoon perustuva heinänottoperinne.
Pohjavesillä on suuri merkitys Kauhajoen vesiluonnossa. Alueella on lukuisia lähteitä ja puroja, joissa virtaa pohjavettä. Pohjavedet ovat turvanneet alueen purotaimenkantojen säilymisen ja ilman pohjavesiä puroluonto olisi köyhempi. Alempana vesistössä olevien kulkuesteiden takia purotaimenkannat ovat latvavesistössä myös geneettisesti eriytyneitä.
Lähteet ovat Suomen luonnon vakaimpia elinympäristöjä; veden tulo, sen laatu ja lämpötila vaihtelevat vain vähän vuoden aikana. Lähteissä ja niiden ympäristössä on oma lähteikköihin sopeutunut kasvisto ja eläimistö. Lähteet ovat voineet turvata niistä riippuvan lajiston säilymisen tuhansia vuosia.
Luonnon lisäksi pohjavedet ovat tärkeitä yhdyskuntien vedenhankinnassa. Kauhajoen alueelta viedään pohjavettä yhdyskuntien vedentarpeisiin Kyrönjokilaakson kuntiin ja Suupohjaan noin 14 000 m3 vuorokaudessa. Eniten vettä otetaan Hyypänjoen varren Pahalähteestä, lupa sallii ottomääräksi 7000 m3 vuorokaudessa. Vedenoton vaikutusta pohjavesiin seurataan alueella jatkuvasti. Pohjaveden otto vesihuoltoon on vähentänyt pohjaveden osuutta Pahalähteen alapuolisessa Hyypänjoessa.
Pertti Sevola
Pintavedet
NUMMIJÄRVI
Nummijärvellä on pituutta viisi ja leveyttä noin puolitoista kilometriä. Se on Kauhajoen 18 järvestä suurin ja sijaitsee vedenjakajalla Karvianjoen vesistön lähdejärvenä. Kauhajoen muiden järvien tapaan myös Nummijärvi on matala: keskisyvyys on 1,8 m ja suurin syvyys 3,4 m. Nummijärven ympärillä on toimelias 300 asukkaan kylä, siellä soi juhannuksena Nummirock ja sen rannoilla on yli 200 kesäasuntoa sekä leirintäalue. Kylän kaunistuksena on myös kyläkirkko ja lähellä niin luonnon ihmeitä (Kauhaneva) kuin kylän asukkaiden luovuuttakin (Alpon savanni ja Kammikylä).
Kirkasvetinen Nummijärvi ja sen suuret kalansaaliit, eritoten komeat isot ahvenet, ovat vielä 1950-luvun nähneitten muistoissa. Luonnontilaisia vesiä ei kuitenkaan enää Suomessa ole. Nummijärvenkin kuormitus ylitti kantokyvyn viimeistään 1970-luvulta alkaen erityisesti laajan metsäojituksen vaikutuksesta.
YLIMYSJÄRVI
Ylimysjärvi on nykyään vajaa 100 ha laaja laskettu heinäjärvi Nummijärven luoteispuolella. Nimi lienee tullut maantieteellisestä sijainnista, sillä se on Karvianjokeen laskevista vesistöistä ylin järvi. Ympäristön rantavallit ja rantahiekat kertovat, että niin Nummijärven kuin Ylimysjärvenkin vedet ovat olleet useita metrejä nykyistä korkeammalla.
Ajan saatossa veden pinta on laskenut, ja sarat, kortteet, raate, kurjenjalka ja rahkasammalet valtasivat järven. Heinäjärvenä Ylimysjärvi palveli ainakin 200 vuotta. Omistuksesta käytiin kiistojakin, kunnes 1876 ”osakkaat” kokoontuivat, ja päättivät järven jaosta 24 osaan. Järven pinta-ala oli tuolloin 124 ha. Veden laskua lisättiin perkaamalla Ylimysluoma ja kaivamalla selkäoja. Vedenpintaa säännösteltiin laskuojan suuhun lasketulla tammella. Järven käyttö heinäjärvenä loppui 1950-luvulla.
IKKELÄJÄRVI
Ikkeläjärvi sijaitsee Kauhajoen itäreunalla Kurikan ja Kauhajoen rajan tuntumassa, noin 25 km keskustasta. Ikkeläjärvi on Kyröjoen ja Kokemäenjoen vedenjakaja-alueella, ollen yksi Kyröjoen alkulähteistä.
Ikkeläjärven vesi on puhdasta, mutta humuksesta johtuen väriltään rusehtavaa.
Ikkeläjärveen laskee useampia luomia, niistä merkittävin on Rytiluoma. Ikkeläjärven laskujokena on Ikkelänjoki, joka yhdistyy Kauhajokeen Aronkylässä.Järven keskisyvyys on 1,2 metriä ja suurin syvyys on 1,8 metriä. Pinta-alaa järvellä on 350 hehtaaria.
SÄKKIJÄRVI
Kauhajoen kaupungin itäosassa, lähellä Karvian rajaa sijaitseva Säkkijärvi on Karvianjoen latvajärvi, jonka keskisyvyys on noin yksi metri ja pinta-ala 1,9 km². Valumavesi tulee järveen ojia pitkin ja jatkaa edelleen Säkkijokea pitkin alas Karvianjärveen.
Kauhajoen vesien kirjaan (1991) on Alarik Kaunisto ansiokkaasti koostanut tietoa Säkkijärven historian vaiheista. Niistä käy ilmi kuinka Säkkijärvi on aikanaan aiottu kuivattaa laidunmaaksi, tässä työssä kuitenkaan täysin onnistumatta. Kuivatushankkeen on kerrottu aiheuttaneen vastustusta maanomistajissa sen verran, että Säkkijoen uomaa on jouduttu siirtämään alkuperäisestä paikastaan noin puoli kilometriä pohjoiseen ja kaivuutöitä on vaikeuttanut vastaan tullut kallio. Liekö onneksi, sillä nykyisinkin Säkkijärvi ranta-alueineen tarjoaa paitsi luonto- myös virkistysarvoja alueen ihmisille. Myöhemmässä vaiheessa alettiin miettiä keinoja runsaiden kalasaaliiden turvaamiseksi, olihan koettu kylmiä talvia ja joskus järvi oli jäätynyt jopa pohjaa myöten veden ollessa vähissä kuivatusyrityksen jälkeen. Niinpä Säkkijoen suuta padottiin ensin väliaikaisesti ja myöhemmin, Säkkijärven kalastusseuran perustamisen jälkeen, alettiin suunnittelemaan kiinteämpää patoa vedenpinnan korkeuden vakioimiseksi, aiheuttamatta haittaa alueen maanomistajille. Myös Säkkijoessa noin kilometri järvestä alavirtaan sijaitsevaa Myllykoskea avattiin räjäyttämällä kalojen nousun helpottamiseksi.
KAUHAJÄRVI – KYRÖNJOEN KAUKAISIN ALKULÄHDE
Suurmaisemassa Kauhajärvi sijaitsee kahden maisemamaakunnan vaihettumisvyöhykkeellä. Pohjoisessa alkavat Etelä-Pohjanmaan viljelylakeudet ja idässä Suomenselän vedenjakajaseutu, joka taittuu myös järven eteläpuolelle. Kauhajärven maisemaa kuvaavat sekä lakeuspiirteet että metsäiset harjumuodostelmat.
Kauhajärvi on Kyrönjoen kaukaisin latvavesi. Järvestä vedet virtaavat aluksi pienenä purona Hyypänlaaksoon ja sieltä edelleen yli 20 peninkulmaa pohjoiseen ja 144 metriä alemmaksi, ennen kuin ne saavuttavat Merenkurkun Vaasan pohjoispuolella. Kauhajärvi on tyypillinen latvajärvi, humuksen ruskeaksi värjäämä, lievästi hapan, matala ja umpeen kasvava.
TULVAJÄRVIEN MUUTTOLINNUT
Kevät on täynnä tunnelmaa, sillä talven jälkeen lisääntyvä valo virittää linnut ja lähestyvä pesimäkausi ajaa linnut liikkeelle. Tunnelma on kiivaimmillaan kevätmuuton valtaväylillä ja keskeisillä levähdyspaikoilla. Pitkä matka talvehtimisalueilta pesimäpaikoille vaatii taukoja. Kauhajoella kevään hienoimpia hetkiä koetaan jokilaaksojen tulvajärvillä, jotka keräävät suuria määriä ruokailevia ja levähtäviä muuttolintuja.
Kauhajoen hienoimmat tulvajärvet muodostuvat Kainastonjoelle, joka virtaa Kainaston ja Savikylän välillä alavan Pöllönnevan ja Sööperinnevan peltolakeuden läpi. Aninkujan pohjoispuolella lainehtii parhaina tulvakeväinä laaja järvi. Hieman maltillisemmat tulvat nousevat Hangaskylän suunnan Kainastonnevalle. Kauhajoen eteläpuolella Hyypänjokilaakson alavat notkot keräävät vesiä etenkin Ratuskylän ja Panttikylän maisemissa.
KAUHAJOEN PIENET JÄRVET
Nummijärven, Ikkeläjärven, Säkkijärven, Kauhajärven ja Ylimysjärven lisäksi Kauhajoella on kymmenkunta pientä järveä ja lampea: Juurakko- , Hiukka- , Aikala- eli Uuron- , Harrin- , Karhu- , Väärä- , Koihnan- , Kaivo- ja Mustaisjärvi sekä Mato- ja Kauhalammi. Suursoillamme on lisäksi sadoittain pieniä avovesilampareita, allikoita. Pikkujärvet sijoittuvat pitäjän eteläosiin, etenkin sen lounaisalueelle. Niistä jokainen on jonkinlainen suojärvi, sijoittuen suolle tai lähelle soita. Yhteistä järville ovatkin suorannat ja pieni valuma-alue. Pieni valuma-alue aiheuttaa sen, että monista järvistä ei ainakaan kesäaikana laske vettä lainkaan pois. Ainoa virtaus syntyy kevään sulamisvesistä ja muuna aikana haihtuminen on virtaamaa suurempaa.
Vaikka järvet ovat suoperäisillä alueilla, niin järvistä seitsemän sijoittuu joko kokonaan tai osittain pohjavesialueille. Vesisyvyys on kuitenkin kaikilla järvillä silti varsin vaatimaton, vain reilu metri. Pohjassa on pehmeää liejupohjaa paikoin jopa useita metrejä.
PÄNTÄNEENJOKI JA KAINASTONJOKI
Kainastonjoki on yksi Kyrönjoen merkittävistä latvahaaroista Kauhajoella. Se laskee Kauhajokeen Aronkylässä ent. meijerin kohdalla. Kainastonjokeen puolestaan laskee Kokonkylässä heti Jokimaan tulva-alueitten jälkeen Päntäneenjoki. Se saa alkunsa Lauhanvuoren pohjoispuolelta Prunnikeitaalta ja läntisemmästä haarasta Takaluomasta. Päntäneenjoen yläosan vesi on suovesien ruskeaksi värjäämää ja melko hapanta, mutta Takaluoman alueen vedet ovat hyvin pohjavesipitoisia ja kirkkaampia. Päntäneenjoen vedenlaatu paranee Krakimäen jälkeen, jossa puroon virtaa pohjavesiä. Tästä alaspäin Päntäneenjoessa ja kaikissa sen sivupuroissa tavataan luontaista taimenta, paikoin hyvinkin runsaasti. Päntäneenjoen yläosa on oikaistu monin paikoin vuosikymmeniä sitten.
KAUHAJOKI JA HYYPÄNJOKI
Mustasaaressa Vassorinlahteen laskeva mahtava Kyrönjoki saa ensimmäisen virtauksensa Kauhajoen latvoilta, Kauhajärvestä. Tästä umpeenkasvaneesta latvajärvestä saa alkunsa Kauhajoki, joka tosin tunnetaan yläosaltaan nimellä Hyypänjoki – rakkaalla lapsella kun on monta nimeä. Hyypänjoeksi kutsutaan jokiosuutta, joka alkaa Kauhajärvestä ja päättyy Hämes-Havusen kohdille, Hyypänjokilaakson pohjoiselle rajalle. Tästä alavirtaan päin jokea kutsutaan Kauhajoeksi aina Kurikan rajalle asti, josta Kyrönjoki -nimi toistuu peruskartoissa Pohjanlahteen asti.
Hyypänlaakson peltojen pohjalla voimakkaasti mutkitteleva ja kapea jokiuoma jyrkkine rantatörmineen antaa omaleimaisen ja tunnistettavan ilmeen Hyypänjoelle. Herkästi tulvivan Hyypänjoen vesipinta voi nousta paikoitellen parisen metriä alivesitilanteeseen nähden kevättulvilla. Rantapenkkojen harmaaleppä- ja pajupensastot kätkevät sisäänsä arvokkaan virran, johon lähdevesipitoiset sivupurojen virrat ja suoraan jokeen purkautuvat lähteet tuovat elintärkeän ja viileän lisänsä. Hyypänjoessa ja sen latvapuroissa sinnittelee vielä kaloistamme jaloin – purotaimen. Runsasta lähdevesivaikutusta indikoi myös Hyypänjoelta tavattu uhanalainen vesihyönteinen, etelänkoipikorri. Vesiluontoa rikastuttavat myös monet nisäkkäät, joista saukko ja euroopanmajava lienevät näkyvimmät ja tutuimmat joenvarsilla retkeileville.
ERÄMAINEN IKKELÄNJOKI
Keväinen tulviva Ikkelänjoki antaa selvän kuvan alamäestä, jossa joen vesi virtaa. Joutuisasti kulkee kanootti, jossa saa olla etenemisen suhteen vapaamatkustajana, jos suunta on myötävirtaan. Näillä houkuttimilla olen tehnyt ikimuistettavan kanoottimatkan kahdeksankymmentäluvun puolella Ikkelänjoelle. Mukaan lähti omalla kanootillaan teuvalainen pariskunta, Leena ja Timo. Matkasta tuli todellinen seikkailu.
Ikkelänjoki oli jo lapsuudessani kuusikymmentäluvulla kiehtova kohde, jonne Peräseinäjoella asuessanikin pääsin silloin tällöin käymään. Enolla oli metsäkämppä Sahankylässä, ja sinne serkkuni kanssa suuntasimme aina kun mahdollista. Kämpältä teimme retkiä Ikkelänjoen varteen, joka erämaisen luonteensa johdosta ruokki seikkailumieltä, joskin Keevelinluoman tammukatkin kiehtoivat. Kuusipäiväiset kouluviikot tekivät viikonlopuista lyhyitä, mutta jälkeenpäin olen ihmetellyt, kuinka täysipainoisia viikonloppuja ehdittiin silti viettää ja kokea.
LÄHTEET, LAMMET JA PUROT
Kauhajoki on pienvesien pitäjä, jossa on ollut satoja luonnontilaisia lähteitä laajojen pohjavesialueiden ansiosta. Kauhajoen puroverkostolle lähteillä on suurta merkitystä.
Erilaisia puroja Kauhajoella on satoja kilometrejä, kalastollekin merkityksellisiä reilu 200 kilometriä. Kauhajoen purot laskevat etelään Isojokeen tai Karvianjokeen sekä pohjoiseen Kyrönjoen suuntaan. Kymmenet purot ovat luonnon monimuotoisuuden keitaita ja ne muodostavat yhdessä ranta-alueiden kanssa oikean ekologisen verkoston, jossa viihtyvät vaateliaammatkin lajit. Hyvin usein puro alkaa suon tai harjun laiteelta lähdealueilta ja jatkaa kulkuaan läpi metsien. Lopuksi puro saavuttaa jokilaakson peltoalueet, jossa se laskee isompaan uomaan.
Jokilaaksoissa ja purojen kuruissa on yhä kymmenittäin luonnontilaiseksi katsottavia lähteitä ja erilaisia tihkupintoja. Suurimmat ovat oikeita lähteiköitä, joissa on monia erityyppisiä lähteitä, allikoita, tihkupintoja tai purolähteitä. Suurin määrä lähteistä löytyy Lumikankaan ympäriltä Hyypänjoen, Paholuoman, Isojoen ja Päntäneenjoen latvaosien vedenjakajaseuduilta. Kuitenkin valitettavan suuri määrä lähteistä on muuttunut ihmistoimintojen takia vuosikymmenten aikana.
Kauhajoen pohjavesialueet ja niiden geologia
POHJAVESIVARAT
Kauhajoen maapeitteet ovat poikkeukselliset ja niiden alla oleva kallio on rapautunut satojen miljoonien vuosien aikana (ks. Kauhajoen erikoinen geologia). Laaksojen savimaiden alla on eri jääkausien muodostamia moreeneita ja harjuja.
Erikoinen geologia on syynä Kauhajoen runsaisiin pohjavesivaroihin. Alueella on runsaasti lähteitä ja puroja, jotka voivat olla sulana lähes ympäri vuoden niihin purkautuvan pohjaveden ansiosta. Kuivina aikoina pohjavedet pitävät yllä virtausta ja vakaita olosuhteita.
Pohjavesivaroja on hyödynnetty paikallisessa ja alueellisessa vesihuollossa. Vedenottamoiden ottoluvat perustuvat hydrogeologisiin tutkimuksiin ja koepumppauksiin. Ottomäärät on pyritty rajoittamaan siten, ettei luvanmukainen vedenotto vaaranna pohjavesivaraston antoisuutta eikä veden laatua. Vesistöihin purkautuviin pohjavesimääriin vedenotto voi kuitenkin vaikuttaa.
KAUHAJOEN VEDENHANKINTA
Kauhajoen pintavesivarat ovat vähäiset, mutta pohjavesivarat poikkeuksellisen rikkaat ja hyvälaatuiset. Koko Etelä-Pohjanmaan pohjavesivaroista merkittävä osa sijaitsee juuri Kauhajoella – tosin Kurikasta löytyi vuonna 2014 suuri syväpohjavesiesiintymä, jonka laajuutta ei vielä täysin tunneta. Kaikki pohjavedet eivät Kauhajoellakaan ole laadultaan yhtä hyviä ja parhaat vedet ovat sijoittuneet maantieteellisesti eri paikkaan kuin valtaosa asukkaista. Väestökeskittymä on kunnan pohjoisosassa, mutta kiinnostavat pohjavesivarat sijaitsevat kunnan itä- ja keskiosissa. Kun pitäjä on vielä huomattavan laaja pinta-alaltaan, on vettä siirrettävä putkistossa pitkiä matkoja.
POHJAVESIEN SUOJELU
Pohjavesien suojelu on toimintaa, jolla turvataan pohjaveden laadun säilyminen hyvänä sekä pohjavesiesiintymän antoisuuden säilyminen. Pohjavesien suojelu on ollut perinteisesti ihmisen vedenkulutustarpeiden turvaamiseen tähtäävää. On selvää, että riittävän ja puhtaan juoma- ja käyttöveden saanti on alueille elinehto. Pohjavesi on Suomessa yleensä käyttökelpoista ja juotavaa sellaisenaan. Puhdas pohjavesi on arvokas luonnonvara.
POHJAVEDET MONIMUOTOISEN LUONNON YLLÄPITÄJÄNÄ
Kauhajoen karttaa tarkasteltaessa meillä ei vettä näy olevan paljoakaan. Puolentusinaa mainitsemisen arvoista järveä ja kohtalaisen laaja jokiverkosto. Kauhajoen vesivarat sijaitsevat kuitenkin pääosin maan alla, sillä pitäjän pinta-alasta pohjavesialueita on noin 200 km2, joka on noin 15 % kunnan pinta-alasta. Se on valtava määrä, eikä se sisällä edes aivan kaikkia pohjavesialueita, vaan ainoastaan tutkitut ja luokitellut alueet. Pintavesiä meillä on vain reilu 1% pinta-alasta, joten Kauhajoen vedet virtaavat todellakin maan alla.
Jokilaaksot ja harjujen rinteiden alaosat ovat luonnon kannalta erityisiä keitaita, joihin pohjavesi purkautuu lähteistä. Pohjavesialueilla on lukuisia lähteitä ja lähteiköitä. Laajimmat lähdealueet ovat monen lähdetyypin muodostamia alueita, joissa rinteiden tihkupinnat ja avolähteet muodostavat kokonaisuuden, osassa lähteen purkupaikkana voi olla purolähde.
Keskustele aiheesta hashtagilla #kauhajoenvesiluonto.
