Luonnon valtakunta ja muinaiset asukkaat
Metsillämme ja soillamme on vaikuttava luonnonhistoria. Yhtä lailla ensimmäiset rohkeat ja neuvokkaat kulkijat kiehtovat mielikuvitusta. Kuvitelkaamme jääkauden jälkeistä aikaa kuin nopeutettuna filminä.
Vasta osa Kauhajoen maa-alasta on vapautunut meren sylistä, kun ensimmäiset asukkaat liikkuvat rannoilla 8500 vuotta sitten. Hyypänlaakso on kuin vuono, jossa voi nähdä yksipuisen ruuhen lipuvan rantaan. Kalamies tuo saaliin kotakylänsä väelle. Kuusta ei erota metsän silhuetissa, sen voittokulku alkoi vasta ilmaston viiletessä 5000 vuotta sitten.
Tuo kivikautinen pyyntikansa seuraa meren tuottoisaa rantavyöhykettä. Kauhajoesta tulee luonnon valtakunta tuhansiksi vuosiksi. Häiriöttä kehittynyt vanha metsä on kuin salaperäistä satumaata. Aihkit, kilpikaarnaiset valtavat ikimännyt, kohoavat korkeuksiinsa metsän kuninkaina. Eri puulajit ovat monipuolisesti edustettuina. Rehevimmillä kasvupaikoilla kasvaa runsaasti isoja lehtipuita. Ja mikä tärkeintä, lahopuuta on paljon niin maassa maatuvina runkoina kuin pystyssä seisovina keloina. Metsämme ovat näissä kuvissa osa ikiaikaista taigaa, 20 000 eliölajin koti. Arkeologiset löydöt ovat äärimmäisen niukat ja kertovat vain satunnaisista eränkävijöistä Kauhajoen aarnimetsissä.
Lähes puolet tasaisesta Kauhajoesta kehittyy vuosituhansien saatossa suoksi. Vanhimmat suot ovat lopulta vaikuttavia suuria ja karuja kohosoita allikkoineen, kuljuineen, rahkamätäsjänteineen ja jopa kymmenmetrisine turvekerroksineen. Osa Kauhajoen soista säilyttää yhteyden kivennäismaahan kehittyen ravinteikkaiksi aapasoiksi. Erityisen viljavia ovat alavien jokivarsien säännöllisesti kevättulvien alle joutuvat saraiset suot, joilla hirvet mielellään laiduntavat.
Pitkätukkainen ja kokopartainen erämies saapuu etelästä tähän luonnon valtakuntaan vuosituhat sitten edullisia vesireittejä sekä Hämeenkangasta ja Pohjankangasta pitkin, saa hyvin saalista ja hankkii omistukseensa eräsijan, alueen, jossa hänellä on oikeus metsästää. Kauhajoki kuuluu laajaan Hämeenmetsään, joka on satakuntalaisten ja hämäläisten eräaluetta. Hämeenmetsässä maamme keskiaikainen eräkulttuuri nousee ehkä korkeimpaan kukoistukseensa. Näiden erämiesten sukua jää ensimmäisiksi pysyviksi asukkaiksi kaskea polttamaan 500 vuotta sitten. Näitten Kyynyjen, Keturitten, Teevahaisten jne. nimet ja geenit voivat edelleen mainiosti Kauhajoella.
Jussi Kleemola
METSÄN JA SUON VALLOITUS
Kun uudisasukas 1500-luvun jälkipuoliskolla saapui Kauhajoelle, hän poltti ensi töikseen kasken aivan asumuksensa lähettyvillä kasvavasta metsästä. Myöhemmin tuli etäisempien kaskien vuoro. Kauhajoella riitti metsää kaskettavaksi ja raivattavaksi jokaiselle vielä seuraavalla vuosisadallakin. Laajimmin ja pisimpään kaskenpolttoa harrastivat Hyypän savolaisperäiset uudisasukkaat. Se olikin uudisasukkaiden elinehto, mutta väheni ja loppui lähes kokonaan 1600-luvun jälkipuoliskolla. Tilalle tuli tervanpoltto.
KAUHAJOEN METSÄT TÄNÄÄN
Vuosikymmenten vastuullisten metsän- ja luonnonhoidon toimenpiteiden jälkeen Kauhajoelle on kasvanut hyvät metsävarat. Kauhajoen metsissä on myös paljon metsätalouden ulkopuolella olevia alueita. Osa niistä on nykyään lainsäädännön tai laatu-ja ympäristöjärjestelmien suojaamia, mutta hyvin moni kohde on myös maanomistajan omaehtoisesti suojelema ”komia paikka”.
Ihmisen kädenjäljet metsissä ja soilla
Ensimmäisistä neuvokkaista asukkaista (8500 vuotta sitten) ei ole missään näkyviä merkkejä, mutta maamiehet ovat peltoja muokatessaan löytäneet heidän kivisiä aseitaan ja työkalujaan maan povesta.
Eränkävijöistä tuhannen vuoden takaa on niin ikään vain vähän jälkiä, mutta heistä on hyvä tietää. Rehevän puronotkon hämärässä kalastajien polkuja kulkiessa voi mielessään tavoittaa vanhojen ansapolkujen tunnelmaa. Tänään eräkausi näkyy lähinnä nimistössä.
MONIMUOTOISUUTTA ETSIMÄSSÄ
Sijainnista ja pinnanmuodoista johtuen Kauhajoen metsäluonto on varsin monimuotoista. Alavilla alueilla metsät ovat eteläboreaalisia, ja kunnan eteläosissa ylävillä alueilla keskiboreaalisia. Keskiboreaalisissa metsissä kasvaa mm. eteläisen Suomen metsistä puuttuvia suovarpuja kuten suopursua ja juolukkaa. Kauhajoen metsäluonto on pääosin karua. Harjujen hiekka- ja soramailla on kuivia ja kuivahkoja männikkökankaita. Moreenialueilla on hiukan rehevämpiä tuoreen kankaan kuusikoita. Monimuotoisia lehtoja on vain hyvin vähän, mutta niillä elää monimuotoinen kasvimaailma, esimerkiksi näsiää, lehtokuusamaa, kotkansiipeä, velholehteä, lehtopähkämöä ja lehto-orvokkia. Luonnontilaisen kaltaisia vanhoja metsiä on säilynyt vain hyvin pieninä sirpaleina, lähinnä Kauhanevan-Pohjankankaan ja Lauhanvuoren kansallispuistoissa.
METSIEN JA SOIDEN KASVIT TARJOAVAT ELÄMYKSIÄ
Puut tekevät metsän ja sammalet suon. Ajatusten lentäessä metsiin silmiin välähtävät salskeat männyt, jykevät kuuset, heleät koivut ja havisevat haavat. Kauhajokinen metsä on kuitenkin kasvistoltaan paljon rikkaampi kuin täällä pohjoisessa viihtyvät muutamat puulajit. Erityisesti haapa on kauhajokisten metsien arvolajistoa, sillä sen kyljessä elää rikas lajisto myös muita eliöryhmiä kuten hyönteisiä, jäkäliä ja kääpiä.
Metsään voi tehdä makumatkoja. Kauhajoen kankailta kannetaan joka syksy ämpärikaupalla mustikoita ja puolukoita kotipakastimiin. Aukkojen vadelmia riittää kerättäväksi asti, mutta lillukoita ja mesimarjoja riittää lähinnä maistiaisiin. Lasten retkiltä tutut ketunleivät tuovat suuhun kirpeän maun, mutta metsien kasveista löytyy paljon muitakin makuja, joista voi rakentaa aterian osan tai mausteen. Kauhajoen metsistä löytyy syötävää marjojen lisäksi monista muistakin kasveista, joista puhutaan usein villiyrtteinä. Nykyisin hienoimmat aromit löytyvät soiden sammalmatoilla kasvaneista marjoista –lakoista ja karpaloista.
LINNUSTO
Kauhajoen linnusto tarjoaa monipuolisen kattauksen suomalaista lajistoa, sillä elinympäristöjen vaihtelevuus antaa tilaa erilaisille lajeille. Luonnontilaiset suojelualueet turvaavat lajiston rikkautta, kun tehokkaan maankäytön muokkaamissa maisemissa monet linnut ovat joutuneet ahtaammalle.
Laajat erämaiset suoalueet ovat Kauhajoen luonnon helmiä. Soilla elää rikas linnusto, jossa on vahva pohjoinen leima. Talven hiljaisina hetkinä karuja maisemia asuttavat vain karaistuneet korpit, tiaiset, tikat ja kanalinnut. Myös pohjoiseen lajiston kuuluvat maakotka ja riekko löytyvät laajoilta soilta ympäri vuoden. Kauhajoen soiden kevät on äänekäs ja pesintäkausi kiivas, mutta poikasten lähtiessä maailmalle suo hiljenee nopeasti kesän jatkumisesta huolimatta. Metsähanhi, kaakkuri ja monet kahlaajat kuuluvat kesäisen lajiston aatelistoon. Allikkoisten soiden lisäksi vesilinnut löytävät pesäpaikkoja Kauhajoen järviltä ja vesijätöiltä.
KAUHAJOEN PETOLINNUT
Kauhajoella runsaimmin tavattava petolintu on peltomailla elelevä tuulihaukka, joka on hyötynyt latojen päätyihin rakennetuista pesäpöntöistä. Seuraavaksi runsaimmat lajit ovat useimmiten metsämaastossa piileskelevät kanahaukka ja varpushaukka. Kanahaukan pesivä parimäärä Kauhajoella tunnetaan petolinnuista tarkimmin 1990-luvun alusta lähtien jatkuneen tiiviin seurannan ansiosta. 1990-luvulla parimäärä liikkui yli kolmessakymenessä parissa. 2010-luvun alkupuolella parimäärä oli noin 25 ja loppupuolella on ollut noin 20 paria. Laskeva suuntaus johtuu tehostuneista metsien hakkuista ja muusta maankäytöstä sekä niiden vuoksi alentuneista saaliseläinkannoista laajolla metsäalueilla. Muita haukkalajeja sinisuohaukkaa, nuolihaukkaa, ampuhaukkaa sekä kalasääskeä pitäjässä asustelee kesäaikaan vain muutamia pareja. Huomionarvoista naapurikunnista poiketen on hiirihaukan lähes täydellinen puuttuminen Kauhajoelta vuosikymmenestä toiseen. Syy tähän hiirihaukkakatoon on hämärän peitossa. Myös sinisuohaukka uhkaa näiltä main kadota.
SUURRIISTAA JA SUURPETOJA
Suuret nisäkkäät ovat kiehtoneet ihmisiä kautta aikojen, vaikka eläinten rooli on historian saatossa muuttunut monin tavoin. Tänäkin päivänä lajeihin liittyy suuria tunteita: intohimoa ja pelkoa.
Hirvi on metsäluonnon hallitseva hahmo. Syksyisessä uhossaan asteleva hirvisonni on uljas näky, jolle tuovat vastapainoa keväisen hentoihin sävyihin syntyvät hontelot vasat. Kauhajoella metsätalouden muokkaamat maisemat tuottavat hirville yltäkylläisesti ruokaa, joten sorkanjäljet leviävät kaikkialle soille ja metsiin. Metsänomistajien harmiksi talvehtivat hirvet tekevät tuhoja taimikoissa. Hirvet ovat tarjonneet eväitä kulttuuriin ja ruokapöytään vuosisatojen ajan.
LUONTO VIRKISTYKSEN LÄHTEENÄ
Liikkuminen on keskeinen osa hyvinvointia. Luonto on kuitenkin virkistyksen lähteenä enemmän kuin liikunnan kulissit, sillä luonto toimii itsessään hyvinvoinnin lähteenä. Kauhajoella luonto on suosittu ympäristö erilaisille liikuntaharrastuksille ympäri vuoden. Perinteisen kunnon kohottamisen lisäksi luonto tarjoaa hyvinvointia paljon syvällisemmin. Luonnossa virkistyminen tarkoittaa hyvinvoinnin lisääntymistä, stressin vähenemistä ja rentoutumista. Yhdessä liikkuminen tuo arvokasta sosiaalista hyvinvointia, mutta luonto antaa tilaa myös hiljentymiseen ja omaan rauhaan.
Keskustele aiheesta hashtagilla #kauhajoenmetsatjasuot.
