Martti Luther ja häntä seuranneet protestantit vaativat 1500-luvulta alkaen, että kaikkien oli kyettävä itse lukemaan Raamattua. Uusi ja Vanha Testamentti piti kääntää kansan kielelle – suomeksikin – ja opettaa ihmiset lukemaan, ensin ulkoa, sitten myös sisältä. Kirkko järjesti rippikoulut ja kinkerit, lukkarinkoulut ja lastenopettajat, opetti ja kuulusteli, tarvittaessa pakottikin. Tavoitteena oli kaikkien lasten lukutaito ja 1800-luvun alussa 12-vuotiaista kauhajokelaisista osasikin vähintään välttävästi lukea sisältä noin 75 %.
Kansakouluasetus vuodelta 1866 määräsi kansanopetuksen kuntien tehtäväksi. Kului vielä 16 vuotta ennen kuin Kauhajoen kirkonkylän kansakoulu, pitäjän ensimmäinen, ”ylhäisempi kansakoulu” aloitti 1882.
Vuonna 1917 Kauhajoella oli yhdeksän kansakoulua, joissa oli yhteensä 427 oppilasta.Samaan aikaanseurakunnassa oli 24 kiertokoulupiiriäja kuusi opettajaa, ja heillä 1296 oppilasta. Kaikki kauhajokelaiset opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan. Kun vapaussota 1918 oli taisteltu verissä päin päätökseen, Kauhajoella aloitti heti syyskuussa viisi uutta kansakoulua ja 1919–1920 vielä kolme lisää. Samoina vuosina yksityiset kannatusyhdistykset perustivat Suupohjan maamieskoulun ja Kotitalouskoulun.
Laki oppivelvollisuudesta astui voimaan 1.8.1921. Sen mukaan jokaisessa koulupiirissä olisi nelivuotinen yläkansakoulu ja kaksivuotinen alakansakoulu. Kauhajoella oli valmistauduttu odotettavissa olevaan oppivelvollisuuslakiin uusimalla piirijako jo 1917. Se tarkoitti 12 uuden kansakoulun perustamista seuraavien 16 vuoden aikana.
Kunnan keskittyessä perustamaan ja rakentamaan kansakouluja yksityiset kannatusyhdistykset hankkivat rahaa yleissivistävien Evankelisen kansanopiston (1925) ja yhteiskoulun (1928) perustamiseen. Molemmat oppilaitokset aloittivat väliaikaisissa tiloissa. Evankelinen opisto rakensi ”Turjanlinnansa” ja yhteiskoululle, vuodesta 1930 yhteislyseo, ostettiin vanha venäläinen huvila Raivolasta. Se pystytettiin keskelle kirkonkylää, Riitamäki-nimiselle tontille. Rakennuksen paikasta käytiin kova kylienvälinen vääntö: kannatusyhdistyksen jäsenmäärä kasvoi 1929 poikkeuksellisen suureksi, 625:een.
Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat tarvitsivat vielä seitsemän uutta koulua. Kauhajoella toimi 1950-luvulla enimmillään 36 kansakoulua, kansalaiskoulu aloitti kurssimuotoisena 1958 ja erityiskoulu 1969. Suuret ikäluokat tulivat ja menivät. Ensimmäiset koulut lakkautettiin jo 1958 ja lisää päätöksiä tehtiin 1966 ja 1972. Ne pudottivat koulujen määrän 21:een.
Kauhajoella siirryttiin peruskouluun huolellisen valmistelun päätteeksi 1975. Yhteislyseosta jäi jäljelle kunnan omistama lukio, joka muutti kirkonkylän kansakouluksi 1952 rakennettuun Viljo Rewellin suunnittelemaan tiilitaloon 1979. Kirkonkylän peruskoulun ala-aste pääsi väljempiin yhteislyseon tiloihin.
Ikäluokkien pieneneminen ja keskittyminen kirkonkylään ovat aiheuttaneet 2000-luvulla kouluverkostoon suuria muutoksia. Peruskoulun alakouluja toimii 2019 seitsemän ja yksi 7–9 -luokkalaisten yläkoulu. Ala- ja yläkoulujen yhteistoimintaa on viime vuosina tiivistetty yhtenäisen perusopetuksen hengessä. Lukio puolestaan tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet jatko-opintoihin. Myös esiopetus on tullut koulutoimen alaisuuteen. Evankelisen opiston toiminta on laajentunut myös ammattiopintoihin. Sen sijaan Oppimiskeskuksen perustaminen lukion ja kirjaston yhteyteen ei saanut päättäjien hyväksyntää.
Kauhajoen kaupunki on rakentanut ja saneerannut melkein kaikki peruskoulut sekä rakentanut useita päiväkoteja esiopetuksen tarpeisiin. Opetuksen ulkoiset puitteet ovat pääsääntöisesti hyvät.
Liisa Ruismäki
Muistolaatta Aninkoulun (ent. Kirkonkylän kansakoulu) ulkoseinässä. Muistolaatan on valmistanut Oy Antti Hakkarainen Ab ja se on kiinnitetty koulun seinälle koululaitoksen 100-vuotisjuhlan yhteydessä 28.11.1982.
Turjan koululaisia metsäretkellä vuonna 1921.
Kirkonkylän koululaisia vuonna 1945.
Aron päiväkoti.
Aron koulu.
Eduskunta vieraili Kauhajoella, kun talvisodan Kauhajoen eduskunnasta tuli 75 vuotta. 1.12.2014. Koulujen juhlassa lauloi Kirkonkylän alakoulun kuoro.
Eduskunta Kauhajoella. Juhlassa esiintyi myös lukion laulu- ja soitinryhmä.
Kauhajoen kirkonkylän nuorison opinnot keskittyvät kuvassa takana näkyvään Koulukeskukseen ja sen viereiseen lukioon, joita etualalla oleva kirjasto palvellee monin tavoin.
Kauhajoella on kuluneen sadan vuoden aikana ollut suuri merkitys vapaaehtoisella paneutumisella koulutukseen. Se on saanut voimansa samoista lähteistä, jotka ovat pitäjän elinkeinojen menestyksen taustalla. Ovathan Kauhajoen vahvuuksia muun muassa vahva sisäinen yrittäjyys ja yrittämisen perinteet, yhteisöllisyys ja yksituumainen ”Kauhajoki-henki” silloin, kun sitä kipeimmin tarvitaan.
Perustan Kauhajoen maineelle koulutuspaikkakuntana loivat ne 20 perhettä, jotka itsenäisyyden alun voimakkaan sivistystahdon ilmapiirissä ryhtyivät tuumasta toimeen ja perustivat Maamieskoulun (1919), Kotitalouskoulun (1920), Evankelisen opiston (1925) ja Yhteislyseon (1928). Suuressa pitäjässä oli vielä raivauskelpoista maata, ja maausko säilyi vahvana sitä tukevan koulutuksenkin ansiosta. Väkiluvun kasvu jatkui maatalouspitäjässä aina 1950-luvun loppuun saakka.
1960-luvulla sotien jälkeiset suuret ikäluokat tulivat työikään ja samalla työvoiman tarve maataloudessa väheni. Koko Suomessa alkoi maaltapako etelän kaupunkeihin ja siirtolaisuus Ruotsiin. Kauhajoelta nuoria muutti erityisen paljon, sillä maatalousyhteiskunta oli ollut täällä voimissaan tavallista pitempään. Tässä tilanteessa olivat hereillä niin kunnan johto kuin yrittäjätkin. Määrätietoisin ottein perustettiin Kauppaoppilaitos (1963) ja Ammattioppilaitos (1964). Nämä oppilaitokset loivat edellytyksiä Kauhajoen elinkeinopolitiikan kultakaudelle 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla, kun teollistuminen pääsi vauhtiin ja sitä seurasi muu monipuolinen toimeliaisuus. Vastaavista paikkakunnista poiketen väkilukukin kääntyi nousuun. Myös peruskoulu-uudistus, kansanterveyslaki ja valtion hallinnon vahvistaminen alueilla loivat monipuolisia työmahdollisuuksia.
1990-luvun alun lama koetteli Kauhajoen juuri laajentunutta teollisuutta rajusti, mutta palveluita ja koulutusta tuotantoelämää kohdannut isku ei nujertanut. 1990-luvulla Kauhajoki vakiinnutti asemansa koulutuspaikkakuntana ja seudullinen yhteistyö voimistui. Teollisuuskin elpyi lopulta nopeasti oman paikkakunnan yrittäjien ja yritysten ponnisteluin.
Koulutus oli Kauhajoelle ”elämän ja kuoleman kysymys” sata vuotta sitten, kun nuori väki muutti Amerikkaan. Se oli sitä puoli vuosisataa sitten, kun nuoret muuttivat etelän kaupunkeihin ja Ruotsiin. Se on sitä nyt, kun ikäluokat pienenevät ja muuttohalut taas kasvavat. Kauhajoki on ensimmäisen kerran sataan vuoteen kokenut myös takaiskuja koulutuksessaan menettämällä restonomi- ja lähihoitajakoulutuksen. Mutta aina on noustu ahdingosta. Tämä kappale Kauhajoen koulutuksesta kirjoitetaan ilomielin uuteen uskoon heti, kun voitamme vaikeutemme sivistystahdolla ja yhteisellä päättäväisyydellä. Silloin Kauhajoen koulutuksen tarinan tämäkin osa saa uuden menestyksestä kertovan kuvauksensa.
