Maakirjakartat

Maanmittauksesta Suomessa ja Pohjanmaalla annettiin ohjeet 1622. Kartoissa käytetyt karttamerkit ja värit ohjeistettiin vuonna 1636: pellot harmaalla, niityt vihreällä, suot keltaisella, aitaukset mustalla, järvet rannoilta sinisellä, purot ja joet tummansinisellä, rajaviivat punaisella, metsät tummanvihreällä ja kalliot valkoisella. Ohjeet olivat voimassa puoli vuosisataa.

Vuodesta 1688 lähtien maanmittarit saivat muutaman vuoden aikana valita itse karttojensa merkit ja värit. Näihin vuosiin ajoittuvat Kauhajoen ensimmäiset maakirjat ja niissä noudatettiin vanhoja karttamerkkejä, symboleja ja värejä.

Kauhajoen talojen verollepanokarttojen mittauksen aloitti Jonas Persson Gedda 1689, joka oli ensimmäinen varsinaisesti Pohjanmaan kartoituksiin keskittynyt maanmittari. Jonas Gedda kiersi mittaamassa ja piirtämässä uudistilojen ja uudelleen viljelykseen otettujen autiotilojen kartat.

Maanmittari Kristoffer Mört kiersi kartoittamassa Kauhajoen talojen tiluksia vuosina 1706 ja 1708. Hänen tekemiään ovat Kauhajoen vahojen talojen kartat. Vuonna 1709 Kristoffer Mört piirsi myös Ilmajoen suurpitäjän kartan.

Hyypän uudistilat kartoitti 1712 maanmittari Peter Uhmin.

Jokaisella maanmittarilla oli oma kompassiruusunsa, jolla he merkitsivät karttapohjoisen. Koristeelliset kompassiruusut kertovat myös kartanpiirtäjien taiteellisista kyvyistä.

Maanmittarit kirjoittivat karttaselitykset joko suoraan karttaan tai erilliseen pöytäkirjaan. Osan Kauhajoen maakirjakarttojen teksteistä on suomentanut Heikki Rantatupa.

Kartat ovat digitoituna Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYXissä (https://jyx.jyu.fi; http://www.vanhakartta.fi).

Lähteet: Cartographia Ostrobothnica. Pohjanmaa vanhoissa kartoissa. Österbotten på gamla kartor. Toim. Heikki Rantatupa, Henry Nygård ja työryhmä. Vaasa: Svensk Österbottens Hembygds- och Museiförbund r.f Scriptum. s. 23–26, 34–37.

Liisa Ruismäki