Kauhajoen kulttuurimaisemat
Rakennetun ympäristön teemaa tarkastellaan luonnonkirjasarjan osassa ”Kauhajoen kulttuurimaisemien kirja”. Kirjassa tarkastellaan paitsi rakennettuja ympäristöjä, myös ihmisen kädenjälkiä luonnonmaisemassa. Rakennettua ympäristöä on vaikea ymmärtää ja hahmottaa tuntematta sen kehityshistoriaa. Siksi materiaalissa on tiivistetty maiseman kehityskaari uudisraivaajista nykypäivään.
Luonnonympäristön kiertokulun selkärankana on maisemarakenne, jota vasten kulttuurimaiseman piirteitä ja niiden syntyhistoriaa voi ymmärtää paremmin. Maisemarakenne on luonnon verrattain pysyvä systeemi, jonka päätekijöitä ovat maastonmuodot sekä maa- ja kallioperä, vesisuhteet, pienilmasto, kasvillisuus ja eläimistö – tekijät, jotka ovat voimakkaasti ohjanneet myös ihmisen maankäyttöön liittyvää toimintaa.
Pysyvän asutuksen historia Kauhajoella on vajaa 500 vuotta, ja laajojen peltolakeuksien runsas vuosisata. Peltolakeuksien muodostuminen on niin merkittävä vaihe nykyisen yhdyskuntamme rakentumisessa, että sille on oma lukunsa., Pellonraivauksen voimannäyttö.
Kauhajoen maisemarakenteessa tasaiset savilaaksot ovat tuottaneet yhdenlaista, ja soiset selänteet toisenlaista kulttuuriympäristöä. Laakson viljely-ympäristön keskelle, kulkuväylien risteämiskohtaan on aikoinaan alkanut muodostua yhdyskunnan keskus kohtaamispaikkoineen ja palveluineen. Näitä rakennetun ympäristön päätyyppejä kuvaillaan sivulla/luvussa ”Kauhajoen kolme erilaista kulttuurimaisemaa”.
Meille ehkä pysyvältä tuntuvan kaupunkimaisen rakennetun taajamakeskustan historia on vain parin-kolmen sukupolven ikäinen. Rakennetun ympäristön kehitystä olisi hyvä muistaa tarkastella aika ajoin satoja vuosia taaksepäin ja yrittää pohtia muutosten mittakaavaa vastaavasti satoja vuosia eteenpäin, jotta näkisimme oikeassa mittakaavassa oman ohikiitävän hetkemme ja jäljet, jotka jätämme rakennettuun ympäristöön.
Luonnonympäristön ominaisuudet ovat tärkeä, muttei ainoa ohjaileva tekijä rakentamisessa; kauneuden ja aseman tavoittelu ovat nekin tärkeitä ajureita. Ihmisellä on tarve kiinnittyä osaksi yhteisöään ja saada sen arvostus ja hyväksyntä. Siinä välineenä ovat yhteiset kauneuskäsitykset. Rakennettu ympäristö ei muodostu jokaisen rakentajan yksilöllisen mielikuvituksen tuotteena, vaan vuorovaikutuksessa sosiaaliseen ympäristöön. Uudet arvostukset leviävät usein syntysijoiltaan koko kulttuuripiirin alueelle, myös maaseutualueille. Tämän ilmiön tuloksia tarkastellaan kohdassa ”Taidevaikutteet Kauhajoen rakennetussa ympäristössä”. Otsikon ”Rakennetun ympäristön helmiä Kauhajoella” alle on kerätty edustavia esimerkkejä eri tyylisuuntia edustavista rakennuksista, joissa kansalliset ja kansainväliset taidevaikutteet näkyvät havainnollisella ja kauneutta kaipaavaa silmää miellyttävällä tavalla.
Marketta Nummijärvi
LUONNONOLOT KULTTUURIMAISEMAN PERUSTANA
Pysyvä asuminen Pohjolan karuissa oloissa, perheen kasvattaminen ja yhdyskunnan perustaminen vaativat huolellista elämän edellytysten maksimoimista. Jos tuvassa on kylmä eikä ruoka riitä yli kylmän talven, jos vilja ei kasva tai halla sen vie, ei karuissa oloissa ole tulevaisuutta. Voimavaroja ei voi haaskata turhaan, vaan ne tulee voida suunnata toimintaan, joka edistää hengissä pysymistä ja hyvinvoinnin maksimoimista. Kulttuurimaisemamme alkutaivalta on siivittänyt hengissä pysymisen taistelu, jossa on ollut viisasta hyödyntää kaikki etu, minkä luonnonolosuhteisiin sopeutumisesta voi saada.
KAUHAJOEN KULTTUURIMAISEMAN TARINA KIVIKAUDELTA 2000-LUVULLE
Kulttuurimaiseman tarina sisältää näkyvän maiseman kätköihin piiloutuvan vuosituhansia vanhan luvun. Kivikautisen väestön kotakylien asuinpaikoista ei ole jäänyt maisemassa erottuvia jälkiä. Noista tuhansia vuosia sitten Kauhajoellakin eläneistä ihmisistä kertovat kuitenkin vanhojen rantojen ääreltä löytyneet esineet. Kivikautisten ihmisten asuinpaikat ovat sijoittuneen sinne missä nykyisinkin on asutusta eli vesistöjen läheisyyteen. Myös nuorempi, muutaman sadan vuoden takainen uudisraivausta edeltänyt eränkävijöiden aika tukeutui vesistöihin. Tuolta ajalta on sentään jäänyt nimistöä maisemaamme kuvittamaan.
PELLONRAIVAUKSEN VOIMANNÄYTTÖ
Ruotsin vallan ajan päättyessä 1809 Kauhajoen talojen pellot olivat pieniä, muutaman hehtaarin tilkkuja, yhteensä noin 400 ha. Keisarillinen määräys vuodelta 1826 vapautti soiden polttoviljelyn vanhoista rajoituksista ja kytösavut alkoivat nousta entistä tiheämmin. Suuren taloudellisen murroksen kynnyksellä 1881 Kauhajoen pellot olivat kasvaneet jo 4500 hehtaariin. Lisäksi luonnonniittyjä oli 5000 ha.
KAUHAJOEN KOLME ERILAISTA KULTTUURIMAISEMAA
Kauhajoen kulttuurimaiseman voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään. Alavat, tasaiset jokilaaksojen avoimet maatalousmaisemat ovat pohjalaista identiteettimaisemaa. Kauhajoen jokilaaksolla lakeuksineen on monta haaraa. Niiden risteyskohdan keskelle on kehittynyt toinen kokonaisuus, keskustaajaman urbaani kulttuurimaisema. Kolmantena kulttuurimaiseman tyyppinä ovat selänteiden maaseutukylät keskuslaaksoa pienipiirteisempine peltoaukeineen.
TAIDEVAIKUTTEET KAUHAJOEN RAKENNETUSSA YMPÄRISTÖSSÄ
Kauhajoella on rakentamisen historiassa samanlaisia vaiheita kuin muuallakin maassamme. Uudisraivauksen aikaan 1500-luvulla tuvat olivat pieniä piiputtomia, hirsisalvoksesta koottuja savutupia, ja talousrakennuksetkin noudattelivat samaa yksinkertaisuutta ja mittakaavaa. Asutuksen vakiintuessa ja sukupolvien vähitellen kartuttaessa voimavaroja, rakentamisen mittakaava kasvoi ja tekniset kehitysaskeleet saavuttivat maalaispitäjienkin kolkat. 1808-1809 käyty Suomen sota koetteli Kauhajokea siinä määrin, ettei tuota vanhempia rakennuksia ole Kauhajoella enää montaakaan. Niinpä varhaisimmat selvät taidevaikutteiden piirteet rakennuskannassa ovat 1800-luvun alun empire-tyyliä. Kaikki yleisimmät arkkitehtuurin tyylisuuntaukset tuosta alkaen ovat edustettuna Kauhajoen rakennuskannassa: empire, kertaustyylit (uusgotiikka, uusrenessanssi), jugend, pohjoismainen klassismi, varhainen funktionalismi, sodanjälkeinen romanttinen kausi, modernismi ml. betonibrutalismi ja kostruktivismi sekä postmodernismi. Uusimmat vielä nimeämättömät arkkitehtuurivaikutteet näkyvät nekin 2000-luvulla rakennetuissa rakennuksissa.
Marketta Nummijärvi
RAKENNETUN YMPÄRISTÖN HELMIÄ KAUHAJOELLA
Kauhajoella on kaksi valtakunnallisesti arvokasta rakennuskokonaisuutta: Hämes-Havusen talonpoikaistalo sekä Nummijärven kyläkirkko. Molemmat ovat erinomaisia tutustumiskohteita, joita voi käydä ihailemassa ainakin ulkoa itselleen sopivana aikana.
KULTTUURIMAISEMAN KUNNOSTUKSEN JA HOIDON PERIAATTEET
Hidas muutos on osa maiseman luonnetta. Täysin pysäyttävä, museoiva ote maisemanhoidossa
sopii siten vain erikoiskohteisiin kuten ulkomuseoihin. Muualla muutosta tulee voida ohjata siten, että ihmisten arvokkaina ja myönteisinä kokemia piirteitä vaalitaan ja niitä jopa lisätään elinympäristössä. Samalla vaalitaan yhteisön henkistä hyvinvointia.
HÄMES-HAVUNEN HÄMEENTIEN SUUSSA, HÄMEEN KYNNYKSELLÄ
Hämes-Havuunen oli Hämeentien suussa, Hämehen kynnyksellä, niin kuin sanottiin ja taloa nimitettiinkin jo vanhastaan sen takia Hämes-Havuuseksi, kirjoitti Samuli Paulaharju 1908.
Nykyisin Hämes-Havusen vanha rakennusryhmä Kauhajoella on yksi harvoista Etelä-Pohjanmaalla säilyneistä vanhan maatilan talouskeskuksista, jossa on kaksoispihajärjestelmä. Hämes-Havunen on esimerkki yhdelle paikkakunnalle ja tiettyyn ympäristöön rakennetusta pohjalaistalosta.
RAKENNETUN YMPÄRISTÖN LINNUT
Varpusten sirkutus, pulujen kujerrus ja pääskyjen liverrys kuuluvat rakennusten ympärille. Osa linnuista on sitoutunut tiukasti yhteiseloon ihmisten kanssa, mikä tarjoaa suojaa, ruokaa ja pesäpaikkoja. Ihmisen mukana varpuset ja kesykyyhkyt ovat levinneet ympäri maailmaa.
Tiiviimmin ihmisasutukseen sitoutuneita lajeja näkee lähes pelkästään rakennetussa ympäristössä. Kesykyyhkyt viihtyvät niin Kauhajoen keskustassa kuin Kainaston ja Päntäneen kaltaisissa väljemmissä kylätaajamissa. Hyviä elinympäristöjä pulut voivat löytää myös viljavarastojen tai isojen navetoiden ympäriltä. Pulut voivat ruokailla lähipelloilla, mutta rakennettu ympäristö on niiden kotimaisema.