Kauhajoen seurakunta 1584–2008

Kauhajoen ensimmäinen luterilainen kappelitupa mainitaan rakennetuksi 1584, kun paikkakunnan asukasluku on arvioitu olleen n. 140 henkeä. Ilmajoen emäseurakunnan kirkkoon oli matkaa 45 km, joten oma saarnahuone oli tarpeen.

Kauhajoen seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra Edvard Lybeck ja vas. hänen tyttärensä Elna Sofia Lybeck, myöh. Granroth.

Uusi pieni kappeli rakennettiin 1622 ja pian tämän jälkeen 1627 Kauhajoesta tuli Ilmajoen seurakunnan kappeli, joka sai oman papin, Johannes Canutin. Toiminta vakiintui ja väkiluku kasvoi. Pieni kirkko ”revittiin v. 1686 ja rakennettiin suurempi ja parempi kappeli suunnilleen kuudessa viikossa”, kertoo rakentamisen aikana Kauhajoen kappalaisena ollut Jakob Haustramnius. Kirkko palveli lähes sata vuotta, kunnes 1782–1783 rakennettiin uusi Salomon Simonpoika Köhlströmin suunnittelema ristikirkko. Sen venäläiset polttivat Suomen sodan aikana 1.9.1808. Samalla paloi myös kirkon lähellä ollut pappila; lukkarin virkatalo oli poltettu jo heinäkuussa. Kappeliseurakuntaa oli kohdannut valtaisa tuho.Uusi kirkko, ristipitkiö, valmistui pitkän väännön jälkeen 1820. Kirkko remontoitiin perusteellisesti 1900-luvun alussa, jolloin se sai ”kaunistustornit”. Uusi kunnostus toteutettiin 1955–1956 ja sitten koko komeus paloi 29.9.1956. Kauhajoen kuudes samalle paikalle rakennettu Veikko Larkaksen suunnittelema kirkko vihittiin käyttöön 21.12.1958.

Kauhajoen kaukaisimmat kylät olivat omatoimisia ja rakensivat omat kirkot Nummijärvelle 1934 ja Kauhajärvelle 1951.

Pappien palkkausta varten kappeli hankki kirkon vierestä ensin Ostomaan pappilan ja sitten 1600-luvun lopulla Äijälän ja 1700-luvun alussa Enon. Hyypän Latva-Korhosen tila toimi kappalaisen pappilana 1948–1961. Lukkarit asuivat pitkään Knuuttilan talon torppareina, kunnes isonjaon yhteydessä lukkari sai oman virkatalon. Vähitellen 1900-luvulla virka-asunnot jäivät historiaan, viimeisenä Äijälän pappila 1977.Kauhajoen kappeli oli kaukana Ilmajoen emäseurakunnasta ja se saikin hoitaa pari sataa vuotta omat asiansa pitkäaikaisten kappalaisten johdolla melko itsenäisesti. Vasta 1800-luvulle tultaessa ja väkiluvun ylittäessä 2000 rajan kasvoi halu oman seurakunnan perustamiseen.

Monen yrityksen jälkeen Keisarillinen Senaatti myönsi luvan Kauhajoen seurakunnan perustamiseen marraskuun 8. päivänä 1858. Senaatin päätös voitaisiin toteuttaa Ilmajoen kirkkoherran viran vapauduttua. Kauhajoen seurakunnassa tulisi olemaan kaksi pappia: kirkkoherra ja kappalainen. Käytännössä Kauhajoki itsenäistyi omaksi pastoraatiksi vasta 1882.

Kuvakortissa ovat Kauhajoen Seurakunnan 1900-luvun alun keskeiset rakennukset. Kirkko siinä asussa, jonka se sai 1902–1903 tehdyssä remontissa, Enon kappalaisen pappilan päärakennus vas. oli valmistunut 1884 ja 1890 viimeistelty kirkkoherran pappila Äijälä.

Kauhajoen seurakunta pyrki vastaamaan itsenäistymisensä alusta lähtien muuttuvan yhteiskunnan haasteisiin monin eri tavoin. Perinteisten jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten lisäksi esim. lastenopetus oli pitkään seurakunnan kiertokoulujen varassa, vähäosaisimpien tueksi palkattiin diakonissat ja viime sotien jälkeen mukaan tulivat lasten ja nuorten toiminta, hankittiin lisää toimitiloja ja työntekijöitä. Vuonna 2007 Kauhajoen asukkaista 93,0 % kuului luterilaiseen seurakuntaan.

Liisa Ruismäki

Aiheesta enemmän

 

Keskustele aiheesta hashtagilla #kauhajoenluterilaisenseurakunnanhistoria.