AVARA ARMO
Avara armo esittelee Kauhajoen seurakunnan arkea ja juhlaa, monipuolista työtä sanan ja musiikin voimin eri toimintaympäristössä. Historiaosuus esittelee kehitystä ensimmäisen kappelituvan rakentamisesta 1584 itsenäisen kirkkoherrakunnan 150-vuotisjuhlaan 2008 saakka.
Seurakunnan historia alkaa Ilmajoen seurakuntaan kuuluneesta pienestä 1584 rakennetusta saarnahuoneesta ja 1627 perustetusta kappelista. Pitkien matkojen takana ollut kappeli sai elää aika rauhassa omaa elämäänsä, kunhan hoiti maksuvelvoitteensa ja 1700-luvulta alkaen opetti lapset lukemaan. Kappeli koki kovia erityisesti ison vihan 1714–1721 aikana ja Suomen sodan 1808 hävityksessä. Kauhajoki itsenäistyi omaksi seurakunnaksi muodollisesti 1858, käytännössä vasta 1882. Pappiloita tarvittiin kaksi.
Nykyinen 1958 valmistunut Kauhajoen kirkko on kuudes samalla paikalla seissyt kirkko. Lisäksi seurakunnassa on 1934 valmistunut Nummijärven kirkko ja 1951 rakennettu Kauhajärven kirkko.
Avara armo
Kauhajoen seurakunnan juhlakirja valmistui vuonna 2008, jolloin tuli täyteen 50 vuotta Kauhajoen kirkon vihkimisestä sekä 150 vuotta senaatin päätöksestä, jolla Kauhajoen kappeliseurakunnalle myönnettiin itsenäisen kirkkoherrakunnan asema.
Kauhajoen seurakunta on ollut olemassa pitkään, historiallinen näkökulma ulottuu vuosisatojen päähän. Alussa Kauhajoki oli osa roomalaiskatolista kirkkoa Suomessa, sitten Ruotsi- Suomen luterilaisen kirkon, Venäjän autonomisen tasavallan ja itsenäisen Suomen luterilaisen kirkon seurakunta. Kauhajoesta tuli senaatin päätöksellä 8.marraskuuta 1858 itsenäinen seurakunta.
Avara armo -kirjan toimituksellisena ajatuksena on ollut tuoda esille seurakuntalaisten, seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden ajatuksia ja kokemuksia. He lähettivät kirjoituksia ja kuvia, joissa seurakunta on palvellut jäseniään merkityksellisellä tavalla. Näin toimien on saatu ELÄVÄ SEURAKUNTA -lukuun monipuolisesti esille seurakunnan toimintaa ja seurakuntalaisten elämää: jumalanpalveluselämä, musiikkityö, lapsi- ja nuorisotyö, rippikoulutyö, diakoniatyö, lähetystyö, seurakunnan kirkot ja toimitilat ja hautausmaat. Valokuvat on ottanut pääosin Timo Torpo. Kotiseutuneuvos Liisa Ruismäki on kirjoittanut SEURAKUNNAN HISTORIA –luvun. Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura on kirjoittanut LUTERILAISUUS MEISSÄ -luvun.
Kauhajoen seurakunta 1584–2008
Kauhajoen ensimmäinen luterilainen kappelitupa mainitaan rakennetuksi 1584, kun paikkakunnan asukasluku on arvioitu olleen n. 140 henkeä. Ilmajoen emäseurakunnan kirkkoon oli matkaa 45 km, joten oma saarnahuone oli tarpeen.
Uusi pieni kappeli rakennettiin 1622 ja pian tämän jälkeen 1627 Kauhajoesta tuli Ilmajoen seurakunnan kappeli, joka sai oman papin, Johannes Canutin. Toiminta vakiintui ja väkiluku kasvoi. Pieni kirkko ”revittiin v. 1686 ja rakennettiin suurempi ja parempi kappeli suunnilleen kuudessa viikossa”, kertoo rakentamisen aikana Kauhajoen kappalaisena ollut Jakob Haustramnius. Kirkko palveli lähes sata vuotta, kunnes 1782–1783 rakennettiin uusi Salomon Simonpoika Köhlströmin suunnittelema ristikirkko. Sen venäläiset polttivat Suomen sodan aikana 1.9.1808. Samalla paloi myös kirkon lähellä ollut pappila; lukkarin virkatalo oli poltettu jo heinäkuussa. Kappeliseurakuntaa oli kohdannut valtaisa tuho.