Vesistökarttoja

Vanhoissa 1600-luvun kartoissa vesistöt ovat korostetusti esillä. Joet ja järvet olivat vuosisatojen ajan kauhajokelaisten elinehto. Vesistöt olivat kulkureittejä, niistä pyydettiin kalaa, niitettiin rantamatalikoista karjalle kortetta ja rantaniityiltä heinää. Kosket pyörittivät myllyjä. Asutus keskittyi jokien ja järvien rannoille.

Kauhajoen parhaat niityt olivat Kainastolla ja suureksi osaksi Kurikan ja Ilmajoen isäntien omistuksessa. Kauhajoen taloilla oli tarve saada lisää niittyjä heinämaiksi. Siksi järvien ja rantojen omistajat, järviosakkaat, ryhtyivät kuivattamaan 1800-luvun alkukymmeninä mm. Kauhajärveä, Ohmerojärveä ja Ikkeläjärveä. Ylimysjärven lasku aloitettiin 1863 ja saatiin päätökseen 1876. Moni pieni järvi hävisi kokonaan Kauhajoen kartalta. Valtion veropolitiikka suosi kuivatuksia.

Kun metsien arvo sahateollisuuden raaka-aineena alkoi 1800-luvun jälkipuoliskolla kasvaa, tulivat kosket entistä tärkeämmiksi. Pienten yhden kiviparin puromyllyjen tilalle rakennettiin entistä tehokkaampia liikemyllyjä ja -sahoja. Vanhimpia niistä oli Särkikosken kaksiraaminen saha, joka aloitti jo 1845. Se sai sahata 4000 tukkia vuodessa ja työllisti syksyin keväin suuren joukon Nummikosken kylän miehiä. Vuosisadan viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana Kauhajoelle perustettiin lähes pari kymmentä sahaa, joista samanaikaisesti toimi kymmenkunta.

Puromyllyjä oli saanut perustaa ilman lupaa, mutta isommat myllyt ja sahat edellyttivät rakennuspaikan katselmusta, jota haettiin maaherralta. Tehtävään määrätty maanmittari tarkisti hakijan oikeudet koskeen, koskiosakkaille ja rajanaapureille mahdollisesti tulevat haitat sekä piirsi joen juoksun ja mittasi kosken putouksen. Kaloillekin piti jättää koskeen ”kuninkaanväylä” nousua varten vapaaksi.

Suurin osa kartoista on kuvattu Vaasan maakunta-arkistossa (VMA) ja ovat digitoituina Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYXissä (http://jyx.jyu.fi). Karttoja on kuvattu myös Kansallisarkistossa (KA) Jyväskylässä sekä Vaasan Maanmittauskonttorin arkistossa (VMKA). Muutama kartta on yksityisten hallussa.

Liisa Ruismäki

Lähteet:

Rinta-Tassi, Osmo (2013): Joelta ja joen varrelta. Teoksessa Rinta-Tassi, Osmo (toim.): Kyröönjoki – Meirän joki (2013). Otava, Keuruu: Samuli Paulaharju säätiö. s. 203.
Ruismäki, Liisa (1987): Kauhajoen historia esihistoriasta vuoteen 1918. Kauhajoki: Kauhajoen kunta ja seurakunta. s. 450–453, 484–487, 494–497.